Taivas ja helvetti ovat täällä keskellämme, ympärillämme.

Samalla tavalla ovat jumalat, enkelit, demonit.

Jokainen hengenveto on pisara jumalten suulta.

Jokainen valinta on askel lähemmäksi jompaakumpaa päämäärää.

Sisimmissämme, missä kuulemme jumalien laulun, tiedämme tämän todeksi,

mutta kiellämme totuuden itseltämme.

Liian sokeiksi olemme tulleet väärien profeettojen puheista,

alkaneet palvoa omatekosiamme jumalia.

Ahneuden syvä kuilu on erottanut meidät omasta maailmastamme.

Sinä tiedät, että se mitä puun on totta.

Sinä olet kuullut taivaan ja nähnyt helvetin, etkä sinä silti usko.

Sinä elät mieluummin valheessa kuin vapaudessa, sillä sinä pelkäät vapautta, pelkäät totuutta.

Sitä ettei ole ketään, joka tuomitsee.

Ei ole ketään, joka vapauttaa.

Sinä olet itse valinnut joko taivaan tai helvetin.

Nyt sinun on vain elettävä siinä.

Monesti kun mietimme mihin hyvinvointivaltiomme katosi, syytämme edellistä lamaa. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa. Totta kai lama oli syypää monille leikkauksille, mutta se ei ollut syypää siihen, ettei laman jälkeen annettu takaisin niille joilta otettiin. Itse asiassa eriarvoistuminen lähti kunnolla vauhtiin vasta laman jälkeen.

Jos peruspäiväraha olisi seurannut palkkojen kehitystä, olisi se suuruudeltaan n.750 euroa eikä 527 euroa. Peruspäiväraha on parhaimpia esimerkkejä yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Kyseiselle tukimuodolle ei ole tehty mitään yli 18 vuoteen. Toinen hyvä esimerkki on toimeentulotuen perusosa yksinasuvalle. Vuonna 1990 se oli 413 euroa ja nykyään 399 euroa. Ei ole hurraamista asumistuenkaan kanssa. Yksinasuva sai asumistukea 280–330 euroa yhdeksänkymmentäluvun alussa, tänä päivänä hän saa sitä 260–333 euroa. Vaikka maksimimäärä on noussut 3 euroa, on alapäästä tiputettu pois 20 euroa. Samaan aikaan kun kämppien neliövuokrat nousevat ja eläminen on yhä kalliimpaa, lasketaan sekä toimeentulotukea että asumistukea.

Onko tässä mitään järkeä?

Raimo Sailas paljasti kansalaisille kylmän porvarisydämensä ehdottamalla arvonlisäveron korottamista. Arvonlisävero on tasavero, joka rokottaa eniten köyhiä. Nostossa häviävät käytännössä kaikki. Hallituksen nostaessa arvonlisäveroa, nostavat yrittäjät vastaavasti tuotteiden hintoja. Tämä taas johtaa kulutuksen laskuun, mikä toisaalta on hyvä juttu ympäristön kannalta. Käytännössä asia menee kuitenkin seuraavasti: kun palkkoja ei nosteta, ei ihmisillä ole sen enempää rahaa kulutukseen kuin ennen veron nostoa, joten he kuluttavat vähemmän. Yrittäjät saavat kassaansa vähemmän tuloja ja näin olleen valtio kirstuunsa vähemmän veroja.

Jos oltaisiin järkeviä, nostettaisiin progressiivisia veroja tai haittaveroja. Se joka sottaa maksaa periaatteella. Esimerkiksi kasvukeskuksissa, joissa on toimiva joukkoliikenne, voitaisiin ottaa käyttöön ruuhkamaksut. Samoin toisesta autosta voitaisiin verottaa enemmän. Sitten on tietysti vielä Tobinin vero ja varallisuusvero, joiden käyttöön otto olisi paljon järkevämpää kuin arvolisäveron nosto. Myös näistä ehdotuksista ympäristö tykkää.

Eilinen yliopistolakiäänestys oli lähes surkuhupaisa: kansanedustajista oli paikalla vain 125–131 riippuen, mistä pykälästä äänestettiin. Poissa oli siis 75–69 kansanedustajaa. Onko tämä demokratiaa?

Samaan aikaan kun ihmisiä potkitaan duunista pois, lomautetaan ja osa-aikaistetaan, yli kolmasosa kansanedustajista nauttii palkkiotaan tekemättä työtään. Usein muutamilla on hyvä syy olla pois, mutta tämän kaltainen joukkopako on isku vasten demokratian kasvoja.

Alla on poissa olijoidenmäärät puolueittain:

Keskusta 35 % (poissa 18 edustajaa)

Kokoomus 45 % (poissa 23 edustajaa)

Sosiaalidemokraatit 36 % (poissa 16 edustajaa)

Vasemmistoliitto 18 % (poissa 3 edustajaa)

Vihreät 36 % (poissa 5 edustajaa)

Ruotsalainen kansanpuolue 20 % (poissa 2 edustajaa)

Kristillisdemokraatit 29 % (poissa 2 edustajaa)

Perussuomalaiset 60 % (poissa 3 edustajaa)

Tästä voi vetää johtopäätöksen, että vähiten yliopistolaki kiinnosti Perussuomalaisia ja Kokoomusta, eniten Vasemmistoliittoa ja Ruotsalaista kansanpuoluetta. Varsinkin ministerit ja puolueiden johtohahmot karttoivat salin kaukaa yön äänestyksessä. Äänestykset alkoivat kello 23.21 ja loppuivat kello 23.45. Kyseessä ei ole edes kovin myöhäinen äänestys, kun ottaa huomioon, että eduskunnassa äänestetään joskus jopa aamuyöllä.

Veronmaksajana ja äänestäjänä en voi kuin ihmetellä ja puristella päätäni pettyneenä. Miksi huokutella ihmisiä äänestämään, kun meitä edustavat ihmiset eivät itsekkään vaivaudu äänestämään meidän elämämme tärkeissä asioissa?

Maailmassa on tällä hetkellä enemmän aseita kuin koskaan. Aseteollisuus ja aseiden pimeä kauppa kukoistaa. Pelkästään Euroopassa on n.1000 ydinkärkeä ja kalustoa kärkien käyttöä varten niin paljon, ettei niitä jakseta laskea. Ihmishenki ei ole arvossaan. Aikamme ei ole suotuisa pasifismille.

USA on tuonut Eurooppaan omia ydinaseitaan ja antanut yhteiskäyttöoikeuden osalle Euroopan Nato-maista, näitä ovat mm. Saksa, Hollanti ja Belgia. Kyseinen toiminta rikkoo ydinsulkusopimusta. Sopimus on voimassa myös sodan aikana. Jos Suomi liittyisi Naton, olisi mitä todennäköisintä, että vaikka meille ei tuotaisi itse ydinkärkiä, tuotaisiin maamme kamaralle laukaisualustoja. Tämä asettaa Suomen ja sen kansan yhä suurempaan vaaraan. Se myös romuttaa ajatusta Suomesta, joka tarttuu aseisiin vain puolustaakseen itseään tai turvatessaan rauhaa kriisialueilla.

Suomen tulisi sitoutua ajatukseen, että vuonna 2020 koko maailma on ydinaseeton. Suomen tulisi sitoutua myös siihen, että se alkaa solmia alueellisia sopimuksia alueittensa ydinaseettomuuden varmistamiseksi. Samoin puheet Naton liittymisestä voitaisiin unohtaa. Ainakin meidän kotimme Sörnäisissä on sekä ydinase- että Nato-vapaavyöhyke.  Me sanomme ei sekä ydinaseille että Natolle.

Ainoa tapa rakentaa rauhaa on eriarvoisuuden, köyhyyden ja riiston karsiminen maailmasta. Uusia aseistariisuntaehdotuksia tulee tukea ja samalla kieltää joukkotuhoaseet. Muutos on mahdollinen, mutta siihen tarvitaan rohkeaa poliittista johtajuutta ja todellisia toimia, ei vain juhlapuheita.