"Pilvien yläpuolella, aurinko paistaa aina."
Kun puhumme Ay-liikkeestä, puhumme monesti siitä mitä johtajamme tekevät väärin, miten munaton Ay-liike on. Liian usein unohdamme, että me olemme Ay-liike, sen perusta ja voima. Ilman meitä ei ole Ay-liikettä. Me emme vain osaa käyttää voimaamme. Kulutamme voimamme sisäisiin kinasteluihin ja liittojen välisiin kilpailuihin, kun meidän tulisi suunnata voimamme itsemme kehittämiseen ja työnantajan kuriin saamiseen. Demarien ja Vassarien taistelu ei kuulu tälle vuosisadalla, niin kuin ei kuulu sekään, että poliittinen jäsenkirja painaa liikaa valintoja tehdessä. Vasemmisto perään kuuluttaa solidaarisuutta, muttei osaa itse sitä harjoittaa.
Oma osastoni on Emo Eduskunnan ammattiosasto. Olen osastostani hyvin ylpeä. Me olemme pieni, mutta pippurinen. Meillä on vastassamme varmasti yksi tämän maan kovimmista työnantajista, mutta olemme pärjänneet mielestäni edunvalvonnassa hyvin, koska olemme murtaneet niitä rajoja, mitä aikaisemmin kuvailin. Meillä ei tiedetä puoluekirjojen väriä ja siivooja on samassa asemassa kuin valiokuntaneuvos. Itse asiassa meillä tehdään enemmän duunia meidän pienipalkkaisten eteen. Enkä usko, että osastoni on mitenkään ainutlaatuinen vaan samaa hegemoniaa löytyy ympäri maata. Meidän tulee vain tartuttaa tämä hulluus kaikkiin.
Jos me emme pysty uudistautumaan ja kehittymään, tulee jäsenmäärämme laskemaan ja voimamme hiipumaan. En ole yksin näiden ajatusteni kanssa. Samaa ovat pohtineet muutkin, mikä kävi hyvin selväksi SAK:n edustajistokokouksessa. Nyt on vaan aika lopettaa puhuminen ja alkaa toimia. Itse en ainakaan aio jäädä istumaan ja odottamaan, että johtajamme tekisivät asialle jotain vaan aioin lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, joko yksin tai sitten teidän kanssanne hyvät toverit. Haastankin teidät kaikki asettumaan ehdolle ja hankkimaan ehdokkaita edustajisto vaaleihin, miettimään tarkasti, millainen on se Ay-liike, missä te haluatte toimia, tuoda se julki, tulla valituksi ja tehdä unelmistanne totta.
Kiitos.
Puhe pidetty Työelämä seminaarissa Tampereella 2.10.2011
Kaikilla teoillamme on vaikutusta ihmisiin, joita rakastamme, koska he myös rakastavat meitä ja välittävät siitä mitä teemme. Ihmiselle on luontaista haluta, sitä mitä ei voi saada. Mitä suuremmat ovat panokset, sitä jännittävämpää peli on. Adrenaliinihuuruissaan ei aina ymmärrä, että häviö on myös yksi mahdollisista lopputuloksista.
Tein perinteistä sunnuntaisiivousta ja houmasin, että minun on pakko luopua osasta taideteoksistani tilanpuutteen vuoksi.
Olen laittanut ne blogini taidetta osioon. Ilmaiseksi en pienokaisistani luovu, ellei kyseessä ole sukulainen tai hyvä ystävä. :)
Jotain etua pitää siitäkin olla, että jaksaa kattella mun pärstää vuodesta toiseen. ;)
Mutta joo, jos joku teos hiveli silmää tai kosketti muulla tavalla niin otahan pelottomasti yhteyttä.
