Aamu seitsemältä minä kömmin viereesi,

varovasti etten herätä.

Aamu aurinko paistaa ja minä sinua rakastan.

Nämä ovat ne hetket, jolloin tiedän tämän olevat totta.

 

Ei minkään koskaan pitänytkään olla täydellistä,

kunhan kaikkemme vain annamme, niin hyvin menee.

Bussipysäkillä hiljaa istuvat kaikki muutkin,

ei ole mitään syytä jutella.

 

Ja sateessa minä tanssin,

olen onnellinen.

Tämä ei ole elokuvaa vaan minun elämääni,

satoja tarinoita siitä on ajassa kirjoitettu.

Seuraavassa kohtauksessa tavataan kulta taas,

se on mustavalkoinen,

huuleni ovat punaiset,

suutele minua.