Minä rakastuin sinun synkkyyteesi, se antoi omalleni tarkoituksen.
Pelkästä kosketuksestasi olisin antanut mitä vain, pelkästä läsnäolostasi puolen valtakuntaa.

Onko olemassa kivuttomia jäähyväisiä?
Onko olemassa iloisia hautajaisia?

Yksi toisensa jälkeen kuolivat, kaikki ne kauniit unelmat, mitä me iltojen pitkinä tunteina rakensimme rakkauden voimalla.
Yksi toisensa jälkeen unohtuivat, kaikki ne kauniit muistot, mitä ikuisesti lupasimme sydämissämme kantaa.

Miksi yksikään houkka kuuntelisi sydämensä ääntä, tuota utopistista jaaritusta vapaudesta ja mahdollisuuksista.
Eikö olisi helpompaa vain olla se mitä sinulta odotetaan?

Onko olemassa kivuttomia jäähyväisiä?
Onko olemassa kaunista kuolemaa?

Yksin minä jään asumaan unelmiemme valtakuntaan. Katson sen rapistumista illasta toiseen ja kuuntelen kaikki ne laulut, joita meille laulettiin.
Ajan kuluessa kyyneleet kuivuvat poskilleni ja valtakuntamme muuttuu uniksi, joita en enää muista. Alan olemaan se mitä minulta odotetaan?

Onko olemassa kivuttomia jäähyväisiä?
Onko olemassa mitään mikä kestää?