Olen miettinyt sanontaa: Ole sellainen ihminen, joka haluisit olla. Minusta tuossa lauseessa on aina ollut jotain mätää ja viikonloppuna keksin mikä se on. Ihminen muovautuu ajan kuluessa, eikä voi tehdä pysyviä muutoksia hetkessä. Tämän vuoksi kyseisen lauseen pitäisikin mennä: Pyri siksi ihmiseksi, joka haluat olla kuollessasi. Ajatusleikin voi aloittaa sillä, että miettii omat hautajaisensa. Kenet sinne haluaa paikalle, ketkä ovat lähimmäisiäsi, ketkä vihamiehiäsi, onko sinulla lapsia? Sitten laajennetaan ajatuksia sille tasolle kuka sinä olit. Mikä oli yhteiskunnallinen statuksesi, mitä olet tehnyt, missä olet matkustanut jne.? Kun ajatus siitä, millainen ihminen olemme kuollessamme, on muovautunut päähämme, voimme alkaa miettiä keinoja päästä siihen pisteeseen ja alkaa rakentaa elämäämme kuin palapeliä, pala kerrallaan. Ei silti kannata olettaa, että kaikki menee suunnitelman mukaan, koska elämässä, se ei ikinä mene niin.

Kasvu ihmisenä ei muutenkaan ole ikinä helppoa. Voisi jopa sanoa, että se vaati yleensä paljon enemmän erehdyksiä kuin onnistumisia. Ihminen on erehdyksiensä summa. Ei silti sovi vaipua epätoivoon. Erehdykset kuuluvat elämään ja niistä tulee oppia, mutta jotta sydämesi olisi avoin ja mielesi valmis, tulee sinun päästää irti katkeruudesta ja vihasta, se on vain turhaa painolastia muutoksen tiellä. Jos et pysty antamaan anteeksi itsellesi ja muille, hyväksymään tekemääsi vääryyttä ja vääryyttä, joka on langennut sinun päällesi, olet jumissa. Ilman anteeksiantoa olemme sokeita ja tulemme eksymään yhä uudestaan ja uudestaan.

Kuulostaa tosi buddhamaiselta, tiedän. Muuttaisinkin varmaan luostariin asumaan ja etsimään kosmista yhteyttä, jos en olisi niin itsepäinen yrityksessäni pelastaa Suomea siltä itseltään. Mutta jos mietteissäni oli mielestäni jotain järkeä, niin aloita oma ajatusleikkisi jo tänään.