"Ilmainen" koulutus, edullinen terveydenhuolto, kirjastot, julkinen liikenne, työehtosopimukset, äitiysloma, toimeentulotuki jne. eivät ole asioita, jotka ovat vain aina olleet - niiden eteen on pitänyt taistella. Ne eivät ole sellaisiakaan asioita, jotka ovat nyt ja ainiaan, vaan niitä pitää puolustaa, jos niiden halutaan säilyvän. Onko aina pakko menettää se, jota rakastaa, että sitä oppii arvostamaan?

 

Vasemmisto ja oikeisto eivät jaa yhtenäistä näkemystä siitä, mikä on parasta yhteiskuntamme kannalta. Siinä missä vasemmisto kannattaa julkisia palveluja julkisesti tuotettuna, vetää oikeisto yksityistämiskortin hihastaan. Vaikka puolueet näyttävät harmaalta massalta, ne eivät sitä ole. Yksikään puolue ei ole oikeisto-vasemmisto-akselin ulkopuolella, ei edes yksittäinen poliitikko. Värejä on monia ja välillä ne sekoittuvat.

 

En yhtään ihmettele, että kansalaisten kiinnostus politiikkaan katoaa, kun politiikan laitumella on paljon susia lampaiden vaatteissa. Kuinka kauan voimme puhua demokratiasta, jos opposition mahdollisuus vaikuttaa on näennäistä ja äänestysaktiivisuus laskee?

 

Puolueet edustavat eri intressiryhmiä ja erot tulevat näkyviin äänestysnappia painettaessa. Ei voi kumartaa toiseen suuntaan ilman, että pyllistää toiseen. Olisikin aika näyttää, mitä väriä oikeasti edustaa.

 

Niina Soikkeli

 

Vasemmistoliitto

 

(Satakunnan Kansan mielipidepalsta 14.12.2009)