Sinä kärsit ja kaipaat.
Ruoskit itseäsi kuin hartainkin uskovainen.
Pimeässä yksin vuodatat kyyneleesi ja hukutat surusi.
Sinulla ei ole mitään syytä surra, sillä kaikki on hyvin.
Silti musta aukko sydämessäsi syvenee ja kasvaa, emmekä me voi sille mitään.

Me yritämme pelastaa toisemme, vaikkemme onnistu edes pelastamaan itseämme.
Kutsumme kuoleman kylään ja teetä tarjoillessamme juoksemme karkuun.
Ikuista on tämä kissan ja hiiren leikki, tasapainoilu elämisen ja luovuttamisen välillä.