Minä juon murukahvia ja mietin mitä sinulle kertoisin.
Millä sanoilla sinua hyväilisin ja maan pinnalle nostaisin.
En minä kestä katsoa sinun murheittesi määrää, niin syviin vesiin olet sinä vaipunut. Tumma on meresi väri ja hurjaakin hurjemmat ovat aallot sen.

Seison rantasi kivikossa, odottaen myrskyn nousua.
Niin monta kertaa olen majakkana seisonut eksyneille laivoille, etten pelkää.
Jokainen meistä väsyy vuorollaan, niin vaikeaa on tätä maailmaa yksin parantaa.

Minä silitän hiuksiasi ja syliini sinä painat pään.
Anna myrskyn hellittää, älä murehdi tulevasta enää.
Meillä on vai tämä hetki, ei sen enempää ja vain muisto kaikesta tästä elämään jää.
 
Jokainen päivä on taistelu ja jokainen päivä on voitto tai häviö.
Tässä sodassa ei lasketa uhrien määrä, jokainen hetki pahuuden kätyrit selkämme takana häärää.
Liekki on vaisu mutta minä tunnen sen ja tulee vielä päivä jolloin se palaa roihuten.
Sinä päivänä voittaa kaikki kurjat, kadotetut ja hullut.
Siis anna meresi rauhoittua ja usko tulevaan.
Kaiken minkä sinä haluat ja minkä minä pystyn sinulle antamaan, saat aikanaan.
Mutta nyt siskot ja veljet, on aikamme koittanut, joten taistellaan!