Etsin inspiraatiotani kaikkialta, koska en tiennyt minne olin sen piilottanut.
Uuvuin ja painoin pääni maata kohti, tennarini eivät tienneet nekään, minne halusivat minua kuljettaa. Ne veivät epätoivoisesti pitkin katuja kuljettuja ja kulkemattomia, kunnes pysähtyivät toisten tennareiden eteen ja nostin katseeni. Siellähän se oli, sinun silmissäsi, sinne minä sen piilotin.

Kauan katsoin silmiisi sinisiin, kuin aina olisin niitä tuijottanut. Hymy nousi huulilleni ja aika kulki hiljaa, jokainen sekunti sai merkityksensä edellisestä. Jälleen kerran tennarini tiesivät minne ne halusivat minut viedä. Sinun ympärilläsi ne halusivat hyppiä kuin kesän ensimmäiset varsat.
Sinä katsoit minua tutkaillen, tietämättä mitä ajatella. Oletko eksynyt kysyit ja minä vastasin nauraen, en enää.