Tuntemattoman naisen seurassa minä revin sieluni auki.
Hän haluaa tuntea mereni syvimmätkin sopukat.
Pitkä ja tuntematon on matka sinne minne kukaan ei halua päästä.

Painan väsyneen pääni rinnallesi ja kaikki muu unohtuu.
Mieleni lepää ja toivon, etten tästä unelmasta herää.
Kylmä on yksin laiturilla odottaa, koska sankari kotiin palaa.
Liian monella tantereella soturimme vieläkin makaa.
 
En minä koskaan odottanut täydellisyyttä, pakenin vain yksinäisyyttä.
Pieniä ovat sanani, mutta rajaton on niiden mahti.
Toisten eksyneiden tapaan, minäkin haluan vain löytää tieni kotiin, jota minulla ei koskaan ollut.
Unohdettujen kapakassa, meitä on aivan liian monta.
Kukaan meistä idealisteista ei uskonut, että elämä voi olla niin armotonta.