Kun päivät pimenevät, tulee pikku Ninnulla aina se aika, että tulisi painua talviunille. Yhteiskuntamme ei kumminkaan tunne moista elämisenmuotoa ihmisille. Olen yrittänyt kokeilla useampaa herätyskelloa, herätyskelloa valolla, herätyssoittoja ja ties mitä. Sitten hankimme koiran ja ajattelin, että no niin, nyt on pakko herätä, kun piskin pitää päästä ulos.
Ja kilin…

Normaaliaamumme näinä pimeinä on seuraavanlainen: Mieheni herää ja lähtee töihin. Samoihin aikoihin soi oma herätyskelloni. Laitan sen torkulle. Koira kömpii sänkyyn mieheni paikalle ja jatkaa nukkumista. Siirrän herätystä eteenpäin, koska typerä nokialainen haluaa sammuttaa herätyksen jo puolentunnin torkutuksen jälkeen. Jossain vaiheessa kumminkin epäonnistus herätyksen siirtämisen ja herään vihdoin kahden tunnin päästä siitä milloin piti herätä ja koira vetää sikeitä vieressä. Koiruli innostuu kun herään, jotta voin rapsuttaa häntä samalla, kun hän nukkuu. Ei tämän näin pitänyt mennä.
 
Joten jos olet joskus ajatellut koiran hankkimista herätyskelloksi, niin unohda koko juttu.