Saavuimme Friscoon sunnuntai aamulla. Saimme yöllä nukuttua 5 tuntia, joten olo oli vähän väsynyt.
Harry tuli meitä vastaan ja kävimme hotellille saapumisen jälkeen lounaalla.
Sen jälkeen seurasikin vähän kävelyä ja muutaman tunnin päikkärit. :D
Illalla menimme rantaan ihastelemaan merileijonia ja kauppoja. Kävimme katsomassa myös katsomassa pari 4D pätkää.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Berkeley kierros. Harry kierrätti meitä ympäri kaupunkia kertoen kaupungin ja ammattiyhdistysliikkeen historiaa. Palattuamme Friscoon kävimme vielä kävelemässä Chinatownissa ja Aquarium at the bayssa.
Paljon tuli otettua kuvia haista ja pääsimme silittämäänkin pientä haita ja rauskua.

Seuraavana aamuna kävimme ihmettelemässä josko pääsisimme Alcatrasiin. Ei, ei päästy. Sama juttu kuin ison tädin kanssa Nykissä. Liput olisi pitänyt varata hyvissä ajoin. Mikä ei tietysti sovi meidän plan as you go-mentaliteettiin.
Takaiskusta emme kuitenkaan masentuneet vaan suuntasimme kohti Golden gate parkkia. Siellä kävimme ihastelemassa Japanise tea gardenia. Paikka oli todella upea ja jos joskus voitan lotossa niin haluan samanlaisen puutarhan ja kämpän sinne keskelle.

Takaiskut eivät silti loppuneet Alcatrasiin. Koitimme löytää tiemme eläintarhaan ja se matka oli täynnä epäonnistumisia.
Kun vihdoin ja viimein pääsimme edes lähelle kyseistä paikkaa olisi meillä ollut enää puolituntia aikaa.
Päätimme että eläintarhat ovat perseestä, koska eläimillä on liian vähän tilaa ja suuntasimme kohti Castroa.
Castro oli hieno kokemus ja samoin kuin Harlemissa, sielläkin tuli marginaalinen olo. Oli ihana nähdä kuinka vapauteneesti ihmiset voivat olla omia itsiään.

Friscossa ihmiset tykkäävät juosta. Lenkkeilijöitä oli joka paikassa. Lenkkeily silti on siellä tehokas urheilumuoto, koska kaupunki on yhtä ylä- ja alamäkeä. Koiria oli myös todella paljon ja kova ikävä omaa "vauvaa" kohtaan oli sietämätön. Jenkit tykkäävät myös paljon huppareistä, mikä on siistiä, koska minäkin tykkään huppareista. :) Friscosta tuli ostettua toinen matkalaukku, kun tavaraa alkoi olla kannossa jo sen verran hyvin. Ikävä on sanoa, mutta täällä on paljon siistimpiä vaatteita kuin Suomessa.

Pysäkkinä LA

Päätimme menä junalla Losiin, koska reittiä oli kehuttu kovin maisemiensa vuoksi.
Juna oli melkein 2 tuntia myöhässä, koska eilen Emeryvillessä suistui tavarajuna kiskoilta ja se on kussut koko junaliikenteen.
Matkan kesto normaalisti olisi noin 12h, mutta meille se oli paljon pitempi.
Koko matkan ajan junasta löytyi vikoja ja jouduimme pysähtelemään.
Ensin kärähti yksi moottoreista, sitten oli sähköissä vikaa ja sitten taas moottorissa.
Pari kertaa jouduimme pysähtymään odottamaan toista junaa, varmaankin siksi koska olimme aikataulusta myöhässä.
Junat täällä eivät todellakaan ole yhtä laadukkaita kuin kotimaassa. Kyyti oli tärisevää ja ajottain aika äänekästä.
Maisemat matkalla olivat kyllä upeita, eikä matka viivytyksiä lukuunottamatta tuntunut yhtä pitkältä kuin matka Stadista Rolloon.
En silti suosittelisi kyseistä matkustusmuotoa lyhytpinnaisille.

Hotellille saavuimme 00:15. Jep jep