Toissa päivänä tuttuni kertoi minulle, että oli ollut Virossa käymässä ja hänen hotellihuoneensa oli jääkylmä. Asiaa tiedustellessaan palveluhenkilö oli vain ihmetellyt, että onko miellä Suomessa jo keskuslämmitys päällä. Hotelli oli neljän tähden hotelli. Samantyylisiä kertomuksia olen kuullut Venäjän suunnalta. Kesällä minua myös ihmetyttivät jutut siitä kuinka joissain Etelä-Euroopan maissa säännöstellään vettä. Ehkä eniten minua huolestutti se ajatus, että kyseessä ovat eurooppalaiset hyvinvointivaltioit. Onko Suomessa asiat junailtu vaan niin paljon paremmin kuin muualla vai elämmekö kuplassa joka pian puhkaistaan?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Valtiohan on jo antanut ohjeita kansalaisilleen, miten säästää sähköä ja vettä, mutta aina on niitä jotka eivät kuuntele. Kysymys kai kuuluu kuinka paljon heitä on ja kuinka kauan meillä on aikaa itse säännöstellä kulutustamme ennen kuin valtio tekee sen meidän puolestamme?

 

Sähkön ja veden lisäksi viime aikoina minua on myös huolettanut talouskehitys, mikä nyt on kai sanomattakin selvää. Lounaskeskusteluissa ja lehtikirjoituksissa ollaan huojentuneita siitä, että Suomessa on niin hyvät tukiverkot, ettei lasku osu meihin niin pahasti kuin jenkkeihin. Olemmeko varmoja asiasta?

 

H

allituksella on kiire turvata rikkaiden selustat, mutta entä me tavalliset kansalaiset? Pankkitalletussuojan nostaminen 50 000 euroon ei paljoa minua lohduta. Säästötilillä on ehkä 400 euroa. En oikeastaan tunne ketään, jolla vain 50 000 euroa istuisi tilillä odottamassa turvaamista.

 

Enemmänkin olen huolissani työttömistä, pätkätyöläisistä, köyhistä lapsiperheistä, opiskelijoista, pienipalkkaisista jne.- listaa voisi jatkaa aika pitkään. Ovatko turvaverkkomme todellakin niin pitävät kuin luulemme niiden olevan? Olen ollut politiikassa mukana kymmenisen vuotta, eikä ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana tuohon verkkoon ole tehty kunnon perushuoltoa, saati sitten korjattu laman tekemiä vaurioita. Ei, verkon on annettu rapistua ja osaltaan myös tahallisesti leikattu lisää reikiä, mistä tippua ulos.

 

Myös tulevien työttömien määrä mietityttää. Viime lamasta muistaa työttömyyden kaikista parhaiten. Nykyajan Suomessa ei enää ole varmoja työpaikkoja. Irtisanominen on helppoa ja halpaa. Kuinka moni meistä saa kenkää ja jonotuslipun leipäjonoon?

 

Nyt toki unohdan, ettei kyse ole lamasta vaan talouden taantumisesta, laskukaudesta. Asiasta joka menee ohi parissa viikossa niin kuin autokauppias uutisissa sanoi. Jos emme ole menossa kohti uutta lamaa, niin miksi kaikki sitten Euroopassa painavat paniikkinappulaa? Tulevaa kurjuuden kautta voi kutsua ihan millä nimellä haluaa, sillä ei ole merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä, kuinka pahasti se iskee maailmaan ja meihin ja kuinka hyvin turvaverkkomme pitävät.

 

Jonkun on aina maalattava pirut seinälle, ennen kuin ne hyppivät sinne itse.