Ikävä puristaa rintaani, vaikka tiedän, ettet ole kaukana.
Tällä hetkellä olisi sama kuin olisit tuhannen kilometrin päässä, koska et ole tässä. Kaipaan hymyä, joka leviää naamallesi, kun astelen huoneeseen ja syvää huokausta, jonka huomaamatta päästät, kun istun viereesi. Matkalainen on vihdoin päässyt kotiin vaikka matka on vasta alussa.

Odotus saa rintani jyskyttämään. Vaikka tiedän mitä aioit sanoa, haluan kuulla sanojen tippuvan huuliltasi laskeutuen pehmeästi sydämeni päälle. Äänesi on minun sieluni ravitsija ja kosketuksesi sen vartija.
Sinun sylissäsi, ei maailma minua voi satuttaa.
 
Katselen jälkiä lumessa, jotka hiljaa häipyvät uuden lumen alle. Odottaen uusi jälkiä, uusia lumia, tulemista ja lähtemistä. Tunteita, joiden valtaa me emme tunne, mutta joiden nöyrinä palvelijoina kuljemme käsi kädessä vailla pelkoa, vain ikävää ja odotusta, joilla rakkaus siunaa kaikki ne, jotka sen ääntä uskaltavat seurata.