Liskot tulevat viereemme öisin, emmekä unta saa.

Ne tuudittavat meidän soinnullaan.

Sointu tuo lupaa meille kaiken sen,

mitä halua en.

Silti sointuun siihen uppoudun

ja hetkeksi, jopa itseltäni unohdun.

 

Kuka on tämä nainen, joka katsoo minua peilin takaa.

Hän kaiken teki ilman lupaa ja minulta salaa.

Nyt ei auta itkeä, kun kaikki sillat palaa.

Se mikä oli ennen ei enää palaa.

 

Minä liekkejä katson lumoten

ja olen iloinen.

Enää itselleni valehtele en,

hinta kaikista suurin on vapauden.

Sen ja kaiken muun minä maksan vaieten.

 

Tänään olen vapaa ja huomenna vankina maan.

Aina ei voi aloittaa uudestaan,

annan virran viedä mukanaan.

On vain tämä hetki ja kaikki muu saa odottaa.

Liskot maan tämä laulu kuulkaa ja vaietkaa.