Minä kuuntelen teitä.
Kuuntelen vaikka teillä ei ole mitään uutta sanottavaa.
Te toistatte omia mantrojanne yhä uudestaan ja uudestaan.
Te että vain kuule sitä, koska olette unohtaneet kyvyn kuunnella toisianne.
Omassa katkeruudessanne olette unohtaneet että teillä on yhteinen vihollinen,
sama syy taistella ja sama päämäärä.

Jos minulla olisi myös oikeus puhua, minä puhuisin.
Puhuisin niin että teidän olisi pakko kuunnella minua.
Tarraisin kiinni teidän narsistisuuteenne, hyväilisin ja hoivaisin sitä sanoilla,
jotta se minuun luottaisi.
Sokeana rakkaudesta sanoihini se ei näkisi omaa kuoliniskuaan.
Teidän katkeruutenne ja narsistisuutenne estävät teitä kuulemasta,
estävät teitä muuttumasta.
Ja te kahlitsette meidät omiin hautoihinne, ettemme mekään pystyisi muuttumaan,
että maailma pysyisi juuri sellaisena kuin se on.

Ihminen on se viimeinen mammutti, joka ei vain suostu ymmärtämään että on sen vuoro kuolla sukupuuttoon.