Joka päivä kävelin kurjuuden markkinoilla etsimässä itseäni.

Joka aamu palasin sinne itseäni myymään.

Omistajat vaihtuivat, toinen toistaan iljettäviin.

Olin kun en olisikaan.

Sillä rumahan olin minä itsekin.

Selkäni köyryssä syntieni taakasta, eilisen meikit kasvoillani ja jaloissani kengät rikkinäiset.

 

Joka päivä odotin sankariani saapuvan, mutta koskaan hän tullut ei.

Tajusin ettei kukkaan voi rakastaa minua ellen rakastaisi itseäni, mutten minä rakastanut siltikään.

Siksi tuomittu olen palaamaa näille samoille markkinoille, samoille myyjille ja ostajille.

Ei näissä taruissa ole onnellisia loppuja, ei prinssejä, jotka pelastaa.

Samaa valhetta aina uudestaan ja uudestaan, johon opimme uskomaan, koska meillä köyhillä ei tässä maailmassa ole varaa muuhunkkaan.