Kuuntelen musiikkia niin kovaa, että korviini sattuu.
Haluan vaimentaa ajatusteni kulun, olla hetken hiljaa ja paikallani.

Minä vien sinut apatiasta utopiaan.

Vedän sinut mukaan hulluuteeni.

Tässä talossa on vain ikkunoita ja pimeitä nurkkia.

Leikimme piilosta ja hippaa, nauraen ilosta, kun toisemme löydämme.

Nukahdamme viltille tuulen soittaessa puiden lehtiä.

 

Illalla nousee taas myrsky ja minä pelkään.

Sinä pidät minua sylissäsi ja kerrot, että kaikki on hyvin.

Aamun asti kun selvitään niin se riittää.

 

Sinun silmissäsi asuu elämän syvyys.

Sekoitan sen suruuni ja olemme yhtä.

Sormet lomittain, kämmenet yhdessä, silti erillään,

niin on meidät kirjoitettu, kohtaamaan väärään aikaan, jahtaamaan toisiamme elämästä elämään.

Leikkimään hippaa talossa, jossa on vain ikkunoita ja pimeitä nurkkia.

Sinne minä kätken sydämeni, jotta sinä minut aina löytäisit.