Mihin minä piilotan tämän tuskan, jottei se minua löytäisi?
Kenelle antaisin tämän rakkauden, jottei se minua piinaisi?
Tunteita jaettaessa minä otin ahneuksissani liikaa.

Katson kateellisena kadulla kulkevia ihmisiä.
Voisin olla yksi heistä.
Piru sai minut puolelleen halpaan hintaan ja nyt yksin minä itken suihkussa,
kun en pysty jäämään enkä lähtemään.
Kuka keksi sen,
tien ja totuuden?
Kuka sanoi niin,
että kaikkea mikä oli väärin pelättiin?

Pelottomana minä kuljin eteenpäin, tajuamatta että muut jäivät taaksepäin.
Minun lampaani eivät minua seuranneet.

Sinä seisot edessäni, enkä näe tieviittoja.
Mihin olin menossa ja mistä tulossa ja kauanko olen jo tässä seissyt silmiäsi tuijottamassa.
Vuodet kuluivat väärissä taisteluissa niin nopeaa.

Yöni mustiin muistoihin minä piilotan kaiken sen, mitä sano en.
Yöni mustiin muistoihin minä kirjoitan nimesi, jotta sinä olet aina osa minua.

Tämä on minun tieni, totuus jääköön historioitsijoiden selvitettäväksi.