Suomessa puhutaan paljon maahanmuutosta ja sen seurauksista. Välillä jopa uskalletaan puhua sen syistä. Tällöin puhutaan usein vain pakolaisista, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin liikkua. 

Mutta entä ne, jotka liikkuvat vapaasta tahdostaan? Ne, joilla ei ole erityistä syytä lähteä kotimaastaan, mutta tekevät sen silti. Ne, jotka vain eräänä päivänä pakkaavat kassinsa ja lähtevät seilaamaan kohti tuntematonta.
 
Ihminen on luotu liikkumaan. Kautta aikojen meillä on ollut halu nähdä, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella tai mitä siellä edes on. Mitä väärää siinä sitten on? Mitä väärää on siinä, että haluaa elää ja kokea, että haluaa itsellensä entistä paremman elämän? Emmekö me kaikki halua?
 
Eikö Suomessakin ole järjestelmä rakennettu palvelemaan niitä, jotka asuvat rajojemme sisällä? Tarvitseeko maahan olla sitoutunut, jotta se voi palvella sinua ja sinä sitä? Ja millä tavalla se, että joku muukin saa sossusta sen verran, että saa syödyksi, on meiltä muilta pois?
 
Vaikka kaikki maahanmuuttajat ja pakolaiset ajettaisiin Suomesta pois, ei se parantaisi köyhiemme oloja piirunkaan vertaa, koska köyhät ovat Suomessa, niin kuin kaikkialla muuallakin, huonossa asemassa, koska niin on poliittisesti päätetty. Ei se ole mikään luonnon laki, vaan kasa poliittisia päätöksiä.
 
Onko tallinnalaisen työmiehen vika, että kapitalisti haluaa työnsä tehdyksi entistä halvemmalla? Eikö meidän pitäisi vaatia samaa palkkaa kaikille kansallisuuteen, kulttuuriin, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautuneisuuteen katsomatta. Meidät laitetaan riitelemään keskenämme, jotta emme näkisi sadun oikeita pahiksia.
 
Ja mihin yleensäkin tarvitaan rajoja? Pitämään "meidät" täällä vai "heidät" siellä? Mutta kyllä raha liikkuu eikä siinä ole mitään väärää. Emmekö me ole tärkeämpiä kuin raha?
 
Jos haluamme todella muuttaa maailmaa, meidän täytyy muuttaa sitä kokonaisuutena, unohtaa rajat ja ymmärtää, että intialaisen työläisen puolesta taistelu on yhtä tärkeää kuin satamalaisten lakko.
 
Riistäjä haluaa aina riistää ja niin kauan kuin jossakin on joku, jota hän voi riistää, hän tekee sen. Alistumisen sijaan voimme taistella, mutta se taistelu tarvitsee meistä jokaisen, oli asemamme mikä tahansa. Eikö meillä kaikilla ole arvo, jota ei voi meiltä ottaa pois, ellemme me sitä itse anna?
 
Niin kuin iskulause kuuluu: "Kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen!"