Minä lennän helvetistä taivaaseen ja takaisin.
Etsin paikkaa, jossa voin hengittää.
Liian tiukaksi on tämä iho käynyt näille tunteille.
Liian ahtaaksi ovat kotini seinät kääntyneet.

Sano sana ja vapauta minut.
Lopeta tämä tuska.
Etkö sinä näe kuinka minä kärsin?
Etkö sinä tunne kaipaukseni määrää?
Vaikka minä hymyilen, itkee minun sieluni katkeria kyyneliä.
 
Minä vaivun merenpohjaan.
Muutan muotoani.
Opin elämään ilman valoa, ilman lämpöä.
Vaihdan ihoni suomuihin, niin että mahdoton minusta on saada otetta.
 
Sinä sukellat perääni, syvistä onkaloista etsit jälkiäni.
Kasvatat kidukset, jotta sinun on helpompi meressäni hengittää.
Sinä väsyt ja vaivut epätoivoon, muutat mereni mustaksi.
Elämäsi synkimmällä hetkellä sinä löydät minut taas.
Epätoivo muuttuu vihaksi ja tyyni meri myrskyksi.
Hiljaa minä painan käteni sydämellesi.
Turhaa sinä minua etsit, täällä minä olen aina asunut.