Ihminen palaa aina juurilleen,

vaikka kuinka kauas hän pakenee,

vetää juuret hänet paikalleen.

 

Kaikki me rakastamme liikkuvaa kuvaa,

sitä tunnetta kuin ei itsensä olisikaan.

Heikoimmat meistä unesta uneen nukahtaa.

 

Aina liian vähän tai liikaa.

Ei kohtuutta ollenkaan.

Hulluimmat meistä haluaa kaiken kokonaan.

 

Kaikki me rakastamme valheita kauniita,

koska pelkäämme totuutta.

Vahvimmat meistä katsovat peiliin peläten ja heitä peili rakastaa eniten.

 

Lähtevien baariin jäämme istumaan.

Suurin osa meistä ei pääse koskaan matkaan.

Kaikki meistä haluaa hetkeksi unohtaa, mistä on tulossa ja minne matkustaa.

Jäädä hetkeen asumaan,

liian moni ei siitä hetkestä palaakkaan.

Vaan haamuna läpi elämän matkustaa ja jokaisen näkevän sielua koskettaa.

Eikä kukaan meistä voi unohtaa, ettei ole olemassa muuta onnelaa.

Kaikki vain hetken humalaa.

Vain särkyneimmät meistä voi meidät muut armahtaa, pyytämätämme pelastaa.

Vain särkyneimmät meistä.