Se, että me jotenkin loisimme itse oman onnemme ja menestyksemme on täysin harhakuvitelmaa, eikä siihen ajatukseen kannata tuudittautua. Yhteiskunta tukee meitä jokaisessa elämämme vaiheessa, tajusimme sitä itse tai emme.

Päivähoito on jokaisen lapsen oikeus. Päivähoidossa opimme sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutustaitoja, saamme tukea ja turvaa. Päivähoito mahdollistaa myös vanhempiemme työssäkäynnin.

Jokainen meistä on oikeutettu ilmaiseen koulutukseen ja vanhempamme saavat lapsilisää tulotasosta riippumatta. Kun siirrymme yläasteelta lukioon tai ammattikouluun saamme opintotukea ja asumislisää sekä edullista lainaa valtiolta.

Työttömäksi tai töihin siirtyessämme kunnat ja valtio tukevat meitä, jos emme saa tarpeeksi rahaa elääksemme. Kunnat järjestävät edullisia harrastusmahdollisuuksia ja monin paikoin on myös hyvin toimiva julkinen liikenne.

Kun itse alamme perustamaan perhettä, mahdollistaa yhteiskunta senkin eri tukitoimin ja palveluin. Lisäksi meillä on vielä suhteellisen toimiva ja edullinen terveydenhuolto, johon melkein kaikki voivat turvautua. Meillä on A-klinikoita ja neulanvaihtopisteitä, meillä on lastenkoteja ja hoitopaikkoja. Meillä on vapaata kaupunkitilaa ja puistoja.

Kaiken tämän lisäksi meillä monilla on vielä läheisemme, jotka auttavat meitä, kun putoamme yhteiskunnan turvaverkkojen rei'istä tai auttavat meitä elämämme vaikeissa päätöksissä (ja jakavat ilomme).

Me emme luo omaa menestystämme yksin ja siksi olemmekin onnestamme ja menestyksestämme velkaa niin yhteiskunnalle kuin läheisillemme. Tämän vuoksi emme saa unohtaa, että jokaisen on annettava takaisin myös oman panoksensa, jotta tulevaisuudessakin kenenkään ei tarvitse luoda omaa onneaan yksin.