Satakunnan Kansa 12.2.2007:

"Äidit joivat itsensä tilastoihin

Samaan aikaan kun lapset juovat vanhempiensa tietämättä ensikännejään, myös äitien alkoholinkäyttö on karannut käsistä. Vielä 15-20 vuotta sitten äitejä ja lapsia ei humalahakuisten juojien tilastoissa nähty.

Perhe- ja päihdeklinikan johtajaa äitien juominen huolestuttaa ennen kaikkea lasten takia. Kun äiti ryhtyy juomaan, jonkun toisen aikuisen olisi kyettävä ottamaan vastuu lapsista, mutta sitä aikuista perheestä harvoin löytyy."

Yläpuolella on jälleen kerran loistava esimerkki siitä kuinka tilastot meille valehtelevat. Se että vielä 15-20 vuotta sitten äitejä ja lapsia ei humalahakuisten juojien tilastoissa näkynyt ei tarkoita etteikö heitä olisi ollut. Tämä herättääkin kiinnostusta miten kyseiset tilastot on tehty ja jos ne ovat olleet väärässä ennen niin kuinka oikeassa ne ovat nyt.

Yleensä en vaivaudu tilastojen suhteen mutta kyseinen asia on kumminkin Suomalaisen kulttuurin suurimpia ongelmia. Tällä en tarkoita vain äitien ja lasten juomista vaan myös isien ja niitä seuraamuksia ja ilmiöitä mitä se tuo mukanaan. Samaan aikaan kun alkoholi on yhteiskuntamme suurimpia ongelmia on se myös mielestäni vaietuimpia ongelmia. Jos edes läheiset eivät halua puuttua läheistensä alkoholiongelmiin niin miten voidaan olettaa että yhteiskunta niihin puuttuisi? Eikä alkoholi ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan vain työttömien ja syrjääntyneiden ongelma vaan sitä esiintyy myös korkeimmissa johtoportaissamme. Mitä tulevaisuutta tällä kansalla on jos sekä kansa että sen päättäjät istuvat samassa oluttynnyrissä?