Anteeksianto on annettava niille, jotka sitä tarvitsevat, ei välttämättä niille, jotka sen ovat ansainneet.
Mielemme pimeillä kujilla me kaikki harhailemme, eksymme ja väsymme.
Muiden on pidettävä valoa yllä silloin kuin etsijä ei sitä itse näe.
Pienin askelin, käsi kädessä, on ainoa tapa kulkea.

Sinä nostat katseesi minuun vaikka minä painan pääni maahan.
Silität hiuksiani ja sanot, että kyllä kaikki järjestyy.
Käsilläsi kuivaat vuolaat kyyneleeni, jotka valuvat poskiani pitkin, kaikkien nähden, ei enää piilossa.
 
Pelko asuu vielä sydämessäni ja ohjailee sen tykytystä, mutta nyt rytmissä sinun sydämesi kanssa.
Katso ja näe minut sellaisena kuin olen: rikkinäisenä, haavoittuvaisena ja pelokkaana ja sano että rakastat minua. Se on sinun lääkkeesi minun sairauteeni, jolle ei ole nimeä, eikä parannusta.
Vain rakkaudesta voivat rakkauden lapset elää.