Miksi sinä teet tämän minulle,

kerta toisensa jälkeen.

Jalkani ovat jo väsyneet kantamisestasi.

Ruvilla ovat polveni ja kynnenaluset täynnä maan mustaa multaa.

 

Heikko olen minäkin,

samasta lihasta veistetty.

Taistellut vertani vastaan koko ikäni,

jos kaiken voisi vaan unohtaa verensiirrolla,

olisi SPR täynnä tätä tummaakin tummempaa verta.

 

Sinä rampautat kaikki,

joihin kosket,

teet meistä sairaita,

sinun sanasi ovat myrkkyä,

jota nielemme, kuin lapsi äidinmaitoaan.

 

Tämäkö on se elämä, jonka meille valitsit?

Etkö tosiaan parempaan pystynyt?

 

Sinun syntiesi ei pitänyt koskaan tulla meidän kannettavaksemme,

mutta me kannoimme ne silti,

emme vain tienneet mitä ne olivat.